Author Archives: Vastike- ja pakkotyöläisten ammattiliitto VAPAA

Työttömän arki: Palkatonta työtä yritykselle, kahdesti viikossa leipäjonoon

Työtön Juha Nieminen tekee viisi päivää viikossa kuntouttavaa työtä Loimaan kaupungin työpajalla Duuniparkissa.

– Ammumme välillä naulapyssyillä. Pakkaamme tavaroita ja irrotamme erilaisia osia, Nieminen kertoo.

Nieminen tekee töitä alihankintana loimaalaisille yrityksille. Hän työskentelee viitenä päivänä viikossa ilman palkkaa.

– Ei se ole oikein, että yritys hyötyy ja mä en saa palkkaa. Se on järjenvastaista, Nieminen sanoo.

Yritykset maksavat työstä korvausta, joka menee Loimaan Seudun työkeskuksen tuki ry:lle.

Työttömät saavat kulukorvauksen

Juha Nieminen ja kahdeksan muuta Duuniparkin työtöntä ovat kuntouttavassa työtoiminnassa. Kaksi on työkokeilussa.

He saavat päivässä yhdeksän euron kulukorvauksen ja lisäksi työttömyyskorvausta.

Nieminen sanoo, että hänelle jää kuukaudessa käteen ruokaa ja muita menoja varten noin 130 euroa.

– Leipäjono on tullut tutuksi aina tiistaisin ja perjantaisin, Nieminen kertoo.

Rahat yhdistyksen pyörittämiseen

Loimaan työtoiminnan koordinaattori Kristiina Salo kertoo, että työttömien yhdistys ei tee voittoa. Työstä saadut rahat menevät toiminnan pyörittämiseen.

– Tuloja on yhtä paljon kuin menoja, Salo sanoo.

Kaksi yritystä ostaa työttömien palveluja Duuniparkista. Toinen on ilmanvaihtolaitteita kehittävä Vallox ja toinen Lounais-Suomen Putki.

Valloxin toimitusjohtaja Jukka-Pekka Korja sanoo, että kaupunki pyysi heiltä apua työttömien aktivointiin.

– Me katsoimme, että se on osa yhteiskuntavastuutamme. Haluamme auttaa Loimaan kaupunkia, Korja toteaa.

Vallox maksaa työttömien yhdistykselle vuosittain noin 30 000 euroa.

Vallox säästää, kun se ostaa työttömien tekemää työtä. Kilpaileva alihankkija maksaisi 9000 euroa enemmän.

Korjan mukaan summat ovat yritykselle merkityksettömän pieniä.

– Ostamme alihankintaa kaikkiaan yli kahdella miljoonalla eurolla vuosittain, Korja sanoo.

lähde: YLE (18.11.2014)

Aktivoinnin anti työttömälle: “Nöyryytystä ja itsensä turhaksi tuntemista”

YLE 12.11.2014

Huittislaisen Teppo Palmroosin mielestä kuntouttava työtoiminta on nöyryyttävää. Palmroos sanoo, että hänelle valehdeltiin mahdollisuudesta saada oikeaa työtä. Vain kolme prosenttia työttömistä siirtyy kuntoutuksen jälkeen töihin.

Huittislainen Teppo Palmroos kävelee joka tiistaiaamu kahdeksaksi täyttämään ristisanatehtäviä Huittisten päivätoimintakeskukseen.

Hän astelee Huittisten keskustan halki pitkin hampain. Jos Palmroos jäisi kotiin, hänen tukiaan leikattaisiin, eikä nelihenkinen perhe tulisi toimeen.

Viimeisen kahdeksan vuoden aikana Palmroos on muutaman kerran kieltäynyt menemästä aktivointiin. Silloin hän on saanut tukien jäädytyksestä aiheutuvan karenssin.

– Täytyy tulla vähän vähemmällä toimeen, mutta henkisesti se tuntuu helvetin vapauttavalta, Palmroos sanoo.

Palmroos on mukana kuntouttavassa työtoiminnassa. Hänet on velvoitettu olemaan joka viikko neljä tuntia päivätoimintakeskuksessa. Kunnat ja kaupungit tarjoavat tällaista aktivointia muun muassa siksi, että niiden ei tarvitse maksaa sakkoa valtiolle.

Palmroos pitää aktivointiaan hyödyttömänä.

– Siellä ei tehdä yhtään mitään. Ei puutu kuin imelät viulut, niin meininki olisi kuin elokuvasta Yksi lensi yli käenpesän.

Palmroos kertoo, että hän voisi tehdä kaikenlaisia töitä. Rakennushommat eivät onnistu polvivamman takia.

Hän yritti hakea töitä vuokratyöfirman kautta. Se ei Palmroosin mukaan onnistunut, sillä vuokratyöfirmalle ei kelvannut hänen prepaid-liittymänsä.

Mitä Palmroos on saanut kuntouttavasta työtoiminnasta?

– Pahaa mieltä ja vitutusta. Nöyryytystä ja itsensä turhaksi tuntemista, hän sanoo.
Palmroos väittää, että häntä huijattiin

Palmroos meni mukaan kuntouttavaan työtoimintaan kahdeksan vuotta sitten.

– Minulle valehdeltiin, että tämä voisi johtaa oikeaan työpaikkaan, Palmroos sanoo.

Kuntouttavasta työtoiminnasta työllistytään huonosti. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan vain kolme prosenttia päätyy kuntoutuksen jälkeen palkkatöihin. Yleensä päädytään uudelle kuntouttavalle jaksolle tai takaisin työttömäksi.

Kuntouttava työtoiminta on alun perin tarkoitettu esimerkiksi päihdeongelmaisille, minkä vuoksi sillä on huono maine.

Eräs nimettömänä pysyttelevä entinen työtön kertoo, että toimintaan oli kiusallista joutua mukaan.

– Nimike kuntouttava työtoiminta on leimaava. Siitä tulee automaattisesti mieleen, että ihmisellä on alkoholi- tai huumeongelma, hän sanoo.

Kuntouttavassa työtoiminnassa on mukana 25 000 työtöntä. Määrä on yli kaksinkertaistunut kolmessa vuodessa.

Mukana on nykyään paljon sellaisiakin työttömiä, joilla ei ole ongelmia elämänhallinnan tai päihteiden kanssa.

Ensi vuonna kuntoutettavien määrän odotetaan kasvavan lisää, kun kunnat joutuvat maksamaan entistä herkemmin sakkoa työttömistä.
Kaupungilla tarjolla muutakin kuin ristikoiden täyttöä

Huittisten kaupungilta kerrotaan, että kuntouttavan työtoiminnan asiakkaat voivat halutessaan vaihtaa toimipistettä.

– Meillä on esimerkiksi Meijerin piste, jossa voi hyödyntää omaa osaamistaan. Siellä on muun muassa puupaja ja metallipaja, sanoo kuntouttavan työtoiminnan ohjaaja Arja Lehtinen.

– Jokainen saa tehdä jotain, ja tekemistä löytyy varmasti. Pyrimme myös kuuntelemaan ihmisen omia toiveita, Lehtinen toteaa.

Kymmenientuhansien työttömyyskorvaukset vaarassa – ehdot kiristyvät

Hallituksen esittämän lakimuutoksen myötä työtä olisi otettava vastaan myös nykyisen 80 kilometrin työssäkäyntialueen ulkopuolelta, jos työmatkoihin kuluu julkisilla kulkuvälineillä enintään kolme tuntia päivässä. Nykyisen lain mukaan työtä on otettava vastaan 80 kilometrin säteellä kotiovelta eli nykyisen työssäkäyntialueen sisältä.

SDP:n kansanedustaja ja työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja Tarja Filatov sanoo lakiesityksen olevan osa hallituksen rakennepakettia.

– Tämä on osa rakennepakettia, jossa on pyritty siihen, että työntekijät ja työpaikat kohtaisivat.

Työ- ja elinkeinoministeriön Yle Uutisille antaman arvion mukaan työ- ja elinkeinotoimistot tekevät vuonna 2014 noin 40 000 työtarjousta perinteisten työssäkäyntialueiden ulkopuolelle. Työttömyyskorvausten ehtojen kiristyminen voi siis koetella jopa kymmeniätuhansia suomalaisia.

– On vaikea tarkasti arvioida, kuinka suurta joukkoa kiristys koskee, mutta tuota määrää enimmillään, työ- ja elinkeinoministeriön vanhempi hallitussihteeri Timo Meling sanoo.

– Laajennus koskee siis ainoastaan tapauksia, joissa voidaan käyttää julkista liikennettä. Toisaalta osa työnhakijoista on valmis ottamaan työtä vastaan kauempaakin ilman että työttömyysturvan saaminen sitä edellyttäisi, Meling täsmentää.

Filatov sanoo puolustavansa lain pyrkimystä vähentää työttömyyttä, mutta näkee hallituksen esittämässä lakimuutoksessa ongelmiakin.

– Itse pitäisin tärkeänä, ettei aikamääre ole ainoa kriteeri, vaan mietittäisiin myös paljonko matkat maksavat. Jos työstä saatava palkka on niin pieni, että se syö suuren osan siitä hyödystä niin onko se kansantaloudellisesti ja inhimillisesti järkevää.

Lakimuutos on tarkoitus saada voimaan ensi vuoden alusta.

– YLE uutiset 11.11.2014

Opetusministeri kaavailee jatko-opintovelvollisuutta

YLE:n uutisille haastattelun antanut opetusministeri Krista Kiuru kannattaa oppivelvollisuusiän nostamista 16:sta 17:sta ikävuoteen.

“Ministerin mielestä vanhat konstit on nyt käytetty.

Erilaisiin täsmätoimiin on kohdennettu satoja miljoonia, mutta kotiin on jäänyt silti yhteensä yli satatuhatta alle kolmekymppistä. Nykyisin Suomessa ei enää ole entiseen tapaan suorittavaa työtä, johon koulutusta ei vaadita, Krista Kiuru perustelee.

– Koska täsmätoimet eivät ole tuottaneet tulosta, on koko ikäluokan oppivelvollisuutta nostettava.”

Kirjoittaa YLE

Lue koko uutinen täältä.

Voima: Työttöminen virallinen äänitorvi

[Lähde: Voima]

Työttömiä on kabineteissa edustanut 20 vuoden ajan yksi ihminen. Hän kutsuu edustamiaan ihmisiä loisiksi.

Kun Voima haastatteli Rauman sosiaalijohtajaa Antti Parpoa osallistavasta sosiaaliturvasta joulukuussa 2013, Parpo sanoi, että ”työttömät haluavat tätä”. Hän viittasi Työttömien valtakunnallisen yhteistoimintajärjestön (TVY) puheenjohtajan Lea Karjalaisen kannanottoihin.

Parpon kommentti kuvaa hyvin sitä, millainen vaikutusvalta Lea Karjalaisella on. Viimeisten 20 vuoden ajan hän on ollut ainoa työttömien edustaja, joka on saanut äänensä kuuluviin lainsäädäntötyössä.

Karjalainen on uransa aikana ollut kymmeniä kertoja asiantuntijana työttömyyteen liittyvissä kysymyksissä eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ja työvaliokunnassa.

Tällä hetkellä hän edustaa työttömiä sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikon (kok) pystyttämässä työryhmässä, jonka tehtävänä on muuttaa kaikki Suomen sosiaaliturva vastikkeelliseksi.

Risikon tavoitteena on, että työttömät ja tulottomat velvoitettaisiin tekemään perusturvan eteen töitä kaksi tuntia päivässä. Kieltäytymisestä minimituki laskee enimmillään 40 prosenttia, joten työttömien on käytännössä pakko suostua osallistaviin töihin.

Risikon vision mukaan osallistavat työt voisivat olla vaikkapa vanhusten ruuanjakelua, kotitaloustyötä, risusavottaa ja sosiaalisektorin avustavia töitä. Risikko on korostanut julkisissa kannanotoissaan, että työttömät ovat suhtautuneet kaavailtuun uudistukseen innostuneesti.

Voiman joulukuussa 2013 haastattelemat työttömät pitivät ajatusta nöyryyttävänä, mutta Parpon tapaan Risikko perusti näkemyksensä TVY:n puheenjohtajan Lea Karjalaisen kommentteihin.

Voima-lehden journalistinen dokumenttiteatterin työpaja päätti selvittää, kuka valtakunnan virallinen työtön on naisiaan.

Kaksi työpajan jäsentä lähti yhdistyksen toimitiloihin Helsingin Sörnäisiin tapaamaan Lea Karjalaista ja ottamaan selvää siitä, miksi hän on niin innoissaan osallistavasta sosiaaliturvasta.

Eriskummallinen tapaaminen kuvattiin, ja seuraava litterointi käsittää noin kolmasosan alkuperäisestä haastattelusta.

Susanna Kuparinen

_______________

Lea Karjalaisen haastattelu

Toimittajat Hertta-Mari Kaukonen & Kati Pietarinen haastattelevat Lea Karjalaista Helsingin Sörnäisissä TVY:n toimitiloissa perjantaina 28. helmikuuta kello 16 jälkeen. Editointi Susanna Kuparinen & Teemu Muhonen.

Hertta-Mari Kaukonen: Mutta ihan taustakysymyksiin, eli minkä ikäinen olet?

Lea Karjalainen: Täytän 64 vuotta toukokuussa ja olen jäämässä eläkkeelle tänä keväänä.

Kaukonen: Eli ammatti on tämän järjestön puheenjohtaja.

Karjalainen: Joo-o.

Kaukonen: Voiko kysyä harrastuksista?

Karjalainen: Työttömien edunvalvonta.

Kaukonen: Eli työ ja harrastukset ovat sama asia.

Karjalainen: Joo, ei ole muuta.

Kaukonen: Joo. Sanoit, että ammattiedunvalvoja, eli tää on palkkatyötä.

Karjalainen: On, on. Me ei palvella sillä tavalla konkreettisesti työttömiä. Tavallinen edunvalvojan työpäivä on ministeriön työryhmissä istumista osan päivää. Tänä aamuna minä olen valmistellut seuraavaa hallinnon kokousta seuraavan viikon työvaliokuntaan ja seuraavia koulutuksia ja kokouksia.

Ja nyt ministeriössä sitten keskipäivän ajan partien [työmarkkinajärjestöjen] kanssa ollaan pohdittu, että mitä osallistava sosiaaliturva on.

Kaukonen: Joo, joo. Onko sinulla omaa kokemusta työttömyydestä?

Karjalainen: On, toki no mä oon ollut opiskelujen välissä työttömänä, lasten välissä työttömänä, ee, ennen tätä työtä olin työttömänä.

Kati Pietarinen: Mitä sit muita töitä sä oot tehnyt?

Karjalainen: Mä oon tuota artesaani ja sitte mä oon kodinhoitaja, vanhan koulutuksen kodinhoitaja. Ja paljon muita pienkursseja tässä työn ohella, (äänenpaino muuttuu voimakkaammaksi) Kiljavaa ja siis ammattiopistoa.

Kaukonen: Kauan oot ollut mukana tässä TVY:n toiminnassa?

Karjalainen: No minä olen ollut Ivalossa perustamassa yhdistystä -93, ja -95 minut on valittu TVY:n hallitukseen. Ja oon ollut varapuheenjohtajana, ja seuraavana vuonna puheenjohtajana.

Kaukonen: Eli 20 vuotta…

Karjalainen: Kyyllä, 20 vuotta on mennyt tässä, että mää oon ammatiltani työtön.

Kaukonen: Ai sanot, että olet ammatiltasi työtön?

Karjalainen: (Purskahtaa hersyvään nauruun) Niin, jos vois sanoa, niin…

Kaukonen: Aika hyväpalkkainen työtön.

Karjalainen: (Nauru yltyy) Niin… no, ministeriössä joskus kaverit kiusaa, totta kai heistä on tullut kumppaneita pitkässä työhistoriassa, niin lakimiehet kiusaa, että Suomen ykköstyötön, ehhehee, hähä.

(Keskustelu siirtyy käsittelemään sitä, ketkä kaikki tulevat olemaan osallistavan sosiaaliturvan piirissä.)

Karjalainen: Siis tuota lähtökohta, se mikä me ollaan laitettu niinku päätavoitteeksi, ni on ne ihmiset, joilla ei ole tuloja laisinkaan.

Kaukonen: Mutta tällä hetkellähän on, ainakin mediassa siitä on puhuttu sellaisena, että se tulee kaikille.

Karjalainen: Ei tule. Siis valtio nimeltä Suomi ei tule satsaamaan koskaan työttömiin niin paljon, et se vois olla niin laaja.

Kaukonen: Ymm, ymm, mutta tässä Karenssisanomissa sanotaan, että osallistava sosiaaliturva ei muuta juuri juuri mitään, et siellä sanotaan, että vastikkeellisuus koskee jo kaikkia työ..

Karjalainen: Joo niin tekkee, joo niin tekkee, niin tekee .

Kaukonen: Mutta miten sä selittäisit, että se koskee jo kaikkia?

Karjalainen: Se… Miksi ei koskisi, mitä, ketä se ei koske?

Kaukonen: No kyllähän se, mutta. No omassa tuttavapiirissä mä tiedän työttömiä, joitten ei oo tarvinnut, ku ne on ansiosidonnaisella päivärahalla, ni ei oo tarvinnu tehä mitään.

Karjalainen: Laki, laki kuitenkin lähtee siitä, että henkilöitten, jotka saavat työttömyysturvaa, ansioturvaa, niitten pitäs olla aktiivisia työnhakijoita, ni niille maksetaan sen takia ansioturvaa.

Kaukonen: Ymm.

Karjalainen: Se, että ne eivät tee mitään, senkun vaan köllöttelevät, oottavat, että viissataa päivää tulee täyteen, että sitten pääsevät korkeammalle korotetulle palkkatuelle, ni sen mi-, sen, kyttäävät sitä aikaa, että passiivisesti makaavat, niin-ni, siinä näistä yhteiskunnan loisistahan tässä on kysymys, jotka pitäs panna liikkeelle.

Ja ne, jotka tätä on lähteneet ajamaan, ni nehän on lähteneet ajamaan, et tää osallistava sosiaaliturva pitäs koskea kaikkia niitä, jotka huilaa yhteiskunnan tuella.

Kaukonen: Eli sinun mielestä se osallistava sosiaaliturvan, nää kaikki aktivointitoimet pitäis kohdistaa myös ansiosidonnai…

Karjalainen: KYLLÄ. Kyllä. Joo, ei niitä tarvis armahtaa, mutta kun meillä ei oo resursseja niin meidän täytyy keskittyä siihen. Ja lähtökohtana silloin on jo kun resursseja ei oo kaikkeen, ni silloin pitää kohdistaa niihin… joita kaikista vähiten palvellaan.

Pietarinen: Esimerkiksi toi Antti Parpo on sanonut, että tää olis kaikille. Ylipäänsä täst puhutaan sillä tavalla, et tää olis kaikille. Miksi, jos se on selvää et siihen ei oo varaa?

Karjalainen: Mä en osaa tietenkään siihen sanoa, että onko Antti todellakin sanonut niin. Kyllä Antti Parponkin täytyy sosiaalipoliitikkona tietää, et tähän koko, koko puolen miljoonan ihmisen aktivoimiseen… meillä ei oo varaa. Mutta se se, että se unelma mitä se siis tietenkin se, että mitä se on.

Että onko se kirkkokuorossa laulamista, onko se kansalaisopistossa opiskelua, onko se vapaaehtoista liikuntaa, mitä se ON se aktiivi osallistava sosiaaliturva. Jos se oikeasti lähtee siitä, että ihminen sitoutuu käymään kirkkokuorossa. Koko talven käypi joka torstai-ilta kirkkokuoron harjoituksissa kaksi tuntia ja se on kuitannut sillä sen. Tai se opiskelee säännöllisesti espanjankieltä kansalaisopistossa ja se on tavoitteellista.

Jos ne on sellasia asioita, että se yhteiskunnallisesti ei maksa niin pirun paljon, ni silloinhan sitä on mahdollisuus useampiin toteuttaa.

Mutta jos se tarvii työttömien terveydenhuoltoon, sosiaalipolitiikkaa, asuntopolitiikkaa, ni se on kallis, mitä kaikkea se tarvii se, että aletaan puhumaan osallistavasta sosiaaliturvasta sillä lailla, et siihen tulee muitakin toimenpiteitä. Eikä, eikä se kirkkokuoro pelkästään, vaan että siihen tulee se työttömien terveydenhuolto ja selvitetään ne viat ja vammat, jotka ihmisellä on ja saadaan lääkitys aikaan ja plää plää plää et koska siellä on paljon sitä…

Kaukonen: Aivan, aivan. Nämä osallistavan sosiaaliturvan aktivointitoimenpiteet voi olla kielikursseja, harrastustoimintaa…

Karjalainen: Kyllä!

Kaukonen: Näin, mutta olet sanonut jossain tilaisuudessa, että se voisi olla myös Portugalin-matka. Niin mitä tällä tarkoitit? Että mitä osallistava…

Karjalainen: (kovaa naurua) Jaa…joo (laskeva äänenpaino), no, se on paljon mahdollista, että minä olen sanonut. Minä olen sanonut joskus senkin… (hilpeästi), että saadaan tähän vähän satiiria matkaan, olen sanonut, että Suomen pitää ottaa Kreikan vakuuksista yksi saari ja ottaa Viikkari tai Silja Line ja kuskata kaikki meidän kuntouttavan työtoiminnan asiakkaat saarelle Kreikkaan. Ja kerran viikossa tuopi Finnairin kone lenkkimakkaraa ja ruisleipää ja (räjähtävällä naurulla) me elämme siellä herroiksi! (nauraen) Eikä tartte rakentaa asunnottomille asuntoja… niin…

Kaukonen: Ymmm.

Karjalainen: …niin olen sanonut eduskunnassakin sillä lailla.

Kaukonen: Joo, ok, mutta mitä uskot, että nämä osallistamistoimet oikeasti olisi?

Karjalainen: Joo, se on semmonen mielenkiintoinen asia, josta varmasti, minä haluaisin itse, että siinä olisi paljon liikuntaa.

Kaukonen: Ymm.

Karjalainen: Minä haluaisin itse, että siinä olisi paljon teatteria. Mä haluaisin, että siinä olisi kuoro ja siinä olisi luontopolkuja, siinä olisi metsä, vaellusretkiä, siinä olisi… nn… niin paljon vaihtoehtoja semmoseen toimintaan, mihin ihmisillä, missä ihmiset saisivat uusia kokemuksia.

Kaukonen: Mutta sä et puhu ollenkaan töistä?

Karjalainen: Mä puhun siitä, että ihmiset lähtevät kotoa pois.

Kaukonen: Joo. Mutta sinä et puhu risusavotasta tai sinä et puhu…

Karjalainen: Ennn.

Kaukonen: Tai sinä et puhu vanhusten kauppapalveluista tai…

Karjalainen: Minä, minä voisin puhua siitä, että tota… aa-aa… käy vanhuksen kanssa vaikka kaupassa.

Kaukonen: Ymm, ymm.

Karjalainen: Ja todennäköisesti joihinkin isoihin kaupunkeihin tulee joitain isoja toimintakeskuksia entisiin tyhjiin tehdashalleihin, kun kaikki yritykset siirtyy, merta pitkin uitetaan muualle, niin tyhjät tehdashallit tulevat kuntien pitkäaikaistyöttömien, varmasti näin alkaa tapahtumaan. Rakennetaan mattokutomoita ja… öö.. pitkäaikaistyöttömät alkavat korjaamaan kuntien työntekijöiden haalareita ja lyömään uusia nappeja niitten lähteneitten tilalle.

Kaukonen: Ymm.

Karjalainen: Isoja työkeskuksia, jossa kehitetään näpertelyä, jotakin, joka on… tilaajalle hyödyksi.

Pietarinen: Mitä mieltä sä olet tämmösestä?

Karjalainen: (huokaus) No mikä… toinen vaihtoehto on, että ei ole mitään.

Kaukonen: Aivan aivan, no miten itse ajattelet, edustatko kaikkia Suomen työttömiä?

Karjalainen: Ei, en tietenkään edusta. Ei kaikki halua, että heitä edustetaan.

Kaukonen: No ketäs sinä sitten edustat?

Karjalainen: Minä edustan pitkäaikaistyöttömiä. Niitä ei puolusta kukaan muu kun TVY. Kaikilla muilla työttömillä, jotka on ansioturvalla ja eri ammattialoilla, niillä on omat edunvalvojat. Noh, voi olla että jotkut tuntevat, että me oltas myös yksityisalojen työttömyyskassan ihmisien puolustajia, mutta en tunne olevani sellainen.

Kaukonen: No miltä sinusta tuntuu, kun lehdessä siteerataan, että nyt työttömät on sitä ja sitä mieltä, kun sinua siteerataan kaikkien työttömien suulla?

Karjalainen: No minähän kerään ja saan paljon postia meidän paikallisilta yhdistyksiltä ja siitä muodostuu meidän näkemykset niistä yhteisistä asioista. Öö ei kukaan ajattele, että minä kaikkia työttömiä edustasin, se on puppua puhetta.

Kaukonen: No koetko, että sinulla on paljon vaikutusvaltaa tässä [osallistavan sosiaaliturvan] työryhmässä ja muutenkin työttömien asioissa?

Karjalainen: Kyllä, kyllä koen.

Kaukonen: No esimerkiks Risikko viittaa sinun kantaasi tässä osallistavassa sosiaaliturvassa tässä työryhmässä kaikkien työttömien kantana, niin miltä se sinun mielestä kuulostaa?

Karjalainen: (hhehheh, hahhhah, haa) Noh seh hah aika-aa totaa hurjal-HURJALTA (hekottelee puhuessaan ja sen jälkeen, antaumuksella pitkään).

Kaukonen: Joo, mut sehän on tota luettavissa…

Karjalainen: (päälle, leveästi, naurahdellen) Jooon, oon. Joo, kyllä minä olen kuullu, että tää…

Kaukonen: Joo, joo…

Karjalainen: Kyllä olen kuullu että Paula on sanonu niin…

Kaukonen: (päälle) Joo, joo.

Karjalainen: (ylpeästi) Ja olen kuullu että pääministeri on eduskunnassa sanonu samalla tavalla…

Kaukonen: Ymm…

Karjalainen: …että kyllä minä olen, olen tietonen, että (tauko) pääministeri ja sosiaali- ja terveysministeri on viitanneet minuun.

Kaukonen: Joo.

Karjalainen: (tyytyväisesti, hengittää sanat sisäänpäin, huokausmaisesti) Joo, joo. (tyynesti, ylpeästi) Että olen tietonen siitä.

Pietarinen: Miltä yleisesti ottaen tuntuu edustaa työttömiä ja vähäosaisia ja sitä tehdäkseen istua mukavasti yhteisissä pöydissä eliitin kanssa?

Karjalainen: Öö. Minä oon tehnyt vaan työtäni. Tää on ollut minun työni.

Pietarinen: Millaisia tuntemuksia se herättää?

Karjalainen: Välillä minä itken siellä (ääni värähtää), kun alan puhumaan. Ja öö varmasti ministeriön virkamiehet ja kansanedustajat ovat valiokunnissa tottuneet, että Karjalainen saattaa itkeä (hitaalla puherytmillä).

Kaukonen: Millaisissa tilanteissa sinä olet siellä itkenyt?

Karjalainen: Niin öö. (selvittää ääntään) Itse asiassa se kun tuntee, tuntee sillä tavalla, että vastapuoli ei oikeasti ymmärrä, mistä on kysymys.

Kaukonen: Ei ymmärrä vähäosaisten asemaa?

Karjalainen: Niin ja kun yrittää avata sitä ihmisten ahdinkoa. Oikeastaan kaikista vaarallisin on alkaa ottaa esimerkkejä, se on kaikista vaarallisinta, silloin ei tahdo kestää pää, oma psyyke.

Kaukonen: No, mitä mieltä sä ylipäänsä olet tästä osallistavasta sosiaaliturvasta. Kun sinä sanot ettei se muuta mitään. Onko sitten mitään järkeä sitä tehdä?

Karjalainen: Joo, se on, se on suuri kysymys, että mitä sillä etsitään.

Kaukonen: Ja et osaa vastata ….

Karjalainen: En osaa vastata.

Pietarinen: Mitäs sit tota, näistä niinku tähän mennessä kaavailluista tai mitä on tähän mennessä puhuttu, niin millasia kantoja sä oot kuullu työttömiltä?

Karjalainen: Meijän järjestöväki ainakin on oo, niissä tapaamisissa, joissa mä oon tavannu, niin nähneet sen mahdollisuutena.

Pietarinen: Mitään sen tarkempaa?

Karjalainen: Ööö, (ääni alkaa ohentua) no, kyl see, että jotain antaa lisää palikoita siihen työhön mitä pitkäaikaistyöttömien hyväksi tehdään. Meiän ihmiset oottaa sitä, että jos saadaan apukeinoja, millä syrjäytymistä ja yksinäisyyttä pystyttäis EHKÄISEMÄÄN ja auttamaan ihmisiä niin, että lapsia ei otettais huostaan. (liikuttuu) Niillä syrjäytyneilläkin on lapsia. Ja niistä todennäkösesti tulee niistä lapsista syrjäytyneitä. Meiän ihmiset oottaa et ne saa palikoita.

Pietarinen: Missä te ootte puhunu? Oottekste teijän, onks teillä ollu joku tästä aiheesta..

Karjalainen: Meil on paljonki. Kyllähän meillä arvioidaan, meillä on akateemisesti koulutettuja ihmisiä vetämässä meijän yksiköitä, et ei me kaikki tonttuja olla niinku minä. Että meiän toimintaa ei tartte arvioida, ala-arvioida ollenkaan. Minä olen erittäin ylpeä toimintakeskusten johtajista. (hiljaisuus) Aika moni saa kattomaan perään, että miten pystyskö tekemään samanlaista työtä. (pitkä hiljaisuus) Voitte poistua. Haa- haastattelu on päättynyt.

Kaukonen: Aa, minkä takia?

Karjalainen: Em.. Mä en vaan kestä teitä ennää…

Kaukonen: Siis anteeks, oliko joku tietty kysymys?

Karjalainen: Oli. (ropeltaa jotain, luultavasti mikrofonia pois) Joo.

Kaukonen: Siis anteeks, olisiko tässä joku tietty aihe, joka ei… Mikä ei?

Karjalainen: Saatte pakata tavarat. Minä haluan nyt lopettaa…

(Karjalainen lähtee kohti aulasta pienempään huoneeseen johtavaa ovea. Menee huoneeseen sisälle, ei kuitenkaan sulje ovea. Kertoo sieltä alaiselleen, että tämä voi lähteä, että hän sammuttaa valot ja sulkee ovet.)

Pietarinen: (ovelta) Pahoittelut, ei ollut tarkoitus, kiitokset kuitenkin…

Jälkikäteen Karjalainen ilmoitti sähköpostitse, että koko haastattelu oli pelkkää teatteria ja hänen puheensa loisista ironiaa.

Juttukokonaisuutta ovat lisäksi olleet taustoittamassa teatterityöpajan osallistavaa sosiaaliturvaa tutkivan ryhmän Sanni Jokinen, Maija Lauri, Noora Laaksonen, Tellervo Lilja & Sanna Uuttu.

_______________

Näkökulma: Eliitin puudeli

Törmäsin Lea Karjalaiseen ensimmäisen kerran marraskuussa 2013 eduskunnan pikkuparlamentin osallistavaa sosiaaliturvaa käsittelevässä seminaarissa, jossa oli puhujina vaikutusvaltaista väkeä.

Eduskuntaryhmien edustajat tuntuivat olevan uudistuksesta varovaisen innoissaan, kun taas yleisössä istuvat työttömät vaikuttivat tyrmistyneiltä.

Käpälöin tarjoilupöydän tarjottimella lojuvia pullia ja hörpin kahvia, kun huomioni kiinnitti puhujanpöntöstä kaikuva, uskonnollisella hurmoksella messuavan naisen ääni.

Oli ilmiselvää, että Lea Karjalainen oli osallistavasta sosiaaliturvasta äärimmäisen innoissaan. Puheenvuoron hätkähdyttävyys ei kuitenkaan liittynyt ainoastaan tunteen paloon ja ilmiselvään liikutukseen.

Kun aiemmat luennoitsijat olivat puhuneet osallistavasta sosiaaliturvasta nimenomaan osa-aikatyönä, Karjalainen väitti, että osallistavan sosiaaliturvan piiriin lasketaan kuoroharrastus, vaalimainosten jakaminen ja ”vaikkapa Portugalin-matka”.

Antti Parpo torppasi Karjalaisen näkemykset joulukuun Voima-lehdessä:

”Ei se ole idea. Työttömälle ei makseta jääkiekkovarusteita ja treenejä, vaan työ ja työllistyminen on perimmäinen tavoite.”

Miten Suomen virallinen työtön voi olla niin pihalla? Kyseessä ei ole harmiton henkilö. Ministerit ja asiantuntijat siteeraavat Karjalaista työttömien virallisena edustajana, ja hänen katsotaan edustavan satojen tuhansien ihmisten mielipidettä.

Työpajaa varten Karjalaisen haastatelleet toimittajat kertoivat, että hän näyttää tottuneen siihen, että hänelle annetaan liekaa tarpoa tunteellisten tarinoiden ja omituisten sivupolkujen viidakossa.

On käsittämätöntä, että Karjalaisen on annettu niin pitkään ainoana edustaa työttömiä, vaikka esimerkiksi ministeriöissä hänen tasapainottomuutensa ja asiantuntemattomuutensa ei ole voinut jäädä huomaamatta.

Karjalainen kertoo dokumenttiteatterityöpajalle antamassaan haastattelussa, että hän muodostaa työttömiä edustavat viralliset kantansa jäsenyhdistyksiltä tulevien kannanottojen pohjalta.

Toisen kuvan TVY:n ja Karjalaisen demokraattisuudesta saa hovioikeuden tuomion päätösasiakirjoista. Hovioikeus langetti 29. maaliskuuta 2012 Karjalaiselle ja TVY:lle tuomion työturvallisuusrikoksesta. Karjalainen oli tuomion mukaan kiusannut alaistaan vuosina 2004–2008 niin vakavasti, että alainen oli menettänyt työkykynsä, masentunut ja joutunut jäämään ennenaikaiselle eläkkeelle.

Todistajanlausunnoista piirtyy kuva diktaattorimaisesti järjestöään johtavasta naisesta, jota TVY:n hallitus tottelee lammasmaisesti.

Tänä vuonna Lea Karjalainen on jäämässä eläkkeelle. Huhtikuussa TVY järjestää edustajakokouksen, jossa valitaan uusi puheenjohtaja.

Työttömien asema Suomessa hankaloituu koko ajan. He ansaitsevat äänekseen ihmisen, joka ei kutsu edustamiaan ihmisiä loisiksi ja leveile korkea-arvoisilla tutuillaan.

Susanna Kuparinen

Susanna Kuparinen on teatteriohjaaja ja Voiman toimituspäällikkö, joka vetää dokumenttiteatterin ja tutkivan journalismin työpajaa.

_______________

Työttömien valtakunnallinen yhteistoimintajärjestö

Työttömien valtakunnallinen yhteistoimintajärjestö TVY perustettiin vuonna 1991 ajamaan ja valvomaan Suomen työttömien etuja. Perustaminen ajoittui lama-aikaan, jolloin valtava määrä suomalaisia jäi työttömäksi.

Järjestöä oli perustamassa muun muassa ay-liike. Valtion ja ay-liikkeen rahoitus TVY:lle on vuosien mittaan ensin vähentynyt ja sitten tyrehtynyt kokonaan.

Nykyään TVY:tä rahoittaa Raha-automaattiyhdistys, joka kustantaa järjestölle kahden työntekijän palkat. Muun toimintansa TVY rahoittaa jäseniltään keräämillä jäsenmaksuilla. Kahden vakituisen työntekijän lisäksi järjestössä on vuoden palkkatuetuissa työsuhteissa työskenteleviä työttömiä.

TVY:llä on kymmeniä jäsenyhdistyksiä ympäri Suomea. Järjestön päämaja sijaitsee Helsingin Sörnäisissä. Järjestön puheenjohtajana on vuodesta 1996 toiminut Lea Karjalainen.

_______________

Artikkeli on julkaistu myös voiman numerossa 3/2014 s. 34-37.

Oma ammattiliitto vastike- ja pakkotyöläisille

fists-in-the-air

Tuhannet ihmiset puurtavat puoli-ilmaiseksi erilaisissa työllistämistöissä ja -projekteissa, työtoiminnassa, avotyössä tai kuntouttavassa työssä, johon heidät on tavalla tai toisella pakotettu. Monet heistä ovat valmiiksi heikossa yhteiskunnallisessa asemassa olevia ihmisiä: opiskelijoita, maahanmuuttajia, sairaita, kehitysvammaisia, vankeja tai muuten järjestelmän syrjimiä.

Viranomaisten uhkauksilla, sanktioilla, velvotteilla ja suorilla pakkokeinoilla ollaan synnytetty kahden kerroksen työmarkkinat. Nykyinen työvoimapolitiikka tukee tällaista kehitystä entisestään.

Työhön pakottaminen on aina väärin. Jos yhteiskunta ei pysty rakentumaan ihmisten halujen ja toiveiden pohjalta ja tukemaan näiden toteutumista, ei sellainen yhteiskunta palvele enää tarkoitustaan ja siitä on päästävä eroon.

Koska nykyisen lainsäädännön puitteissa työ on rangaistuksen tai köyhyyden pelossa käytännössä pakko hyväksyä, ja kuka hyvänsä voidaan asettaa mihin työpaikkaan tai työtehtävään tahansa, muodostavat tällaisia vastike- ja pakkotöitä tekevät oman työntekijäluokkansa. Tältä pohjalta on perustettu Vastike- ja pakkotyöläisen ammattiliitto VAPAA, jonka tehtävänä on huolehtia vastike- ja pakkotyöläisten eduista sekä ajaa ja puolustaa heidän oikeuksiaan.

Vastike- ja pakkotyö on mahdollista hyväksyä vain tilanteessa, jossa tällaiseen työhön joutuneella on täysivaltainen ja loukkaamaton oikeus osallistua päätöksentekoon työpaikalla. Jos emme saa itse päättää mitä teemme, missä, miksi ja kenen rikastuttamiseksi, vaan virkamiehet sanelevat nämä puolestamme, täytyy meillä silloin olla oikeus vaikuttaa niihin olosuhteisiin, joihin meidät on rangaistusten uhalla pakotettu, sekä siihen mitä pakkotyöllämme tuotetaan.

On aika järjestäytyä!